Voiko äänimateriaalissa oleva särö rikkoa kaiutimen tai subbarin elementin?

4 vastausta

• signaali itsessään tuskin rikkoo mitään, eli jos vaikka siinä on kihinää ja napsahduksia ja muita häiriöitä, niin digitaalisessa muodossa ne aina rajoittuu näytetaajuuden alapuolelle, esim 44100 hertsiä rajoittaa äänet about 20 kilohertsiin, eikä sitä korkeampia ääniä voi toistaa mitenkään
  
  todennäköisesti mitä tässä haetaan takaa, on se, että (taas vaihteeksi) liian pienitehoinen vahvistin voi rikkoa kaiuttimet, kun siniaallot muuttuu kanteiksi ja tästä aiheutuu ne korkeammat yli 20k hertsin äänet, mikä helposti rikkoo diskantit
  
  ei ole varmaan vuosiin ollut sitä ongelmaa, että mp3 tiedostot tai cd-levyt menisivät särölle, kun ne masteroidaan ennen tallennusta ja aivan varmasti paskatkin laitteet osaa limitteriä käyttä eli pysytään alle 0dbfs:än eikä mennä yli
  
  "niin kovalle masteroitu" meinää vähän sitä, että sun kannattaisi käyttää jotain replaygain-juttua, ja säätää eri kappaleiden volyymit samalle tasolle, tai hommata joku fiksumpi toistolaite autoon (oletan että kyse autohifistä)
  
  tai sitten opiskelee itse hieman lisää asioita ja odottaa että jonne-amistelu -vaihe menee ohi, ja musiikista oppii arvostamaan jotain muutakin kuin kovaa jytinää ja pärinää

  hyvä vastaus +3 kehno vastaus
  Anonyymi käyttäjä 15. elokuuta, 2014 12:57

• "Kannattaa vaikka kuunnella Metallican Death Magnetic tai Slayerin World Painted Blood..."
  
  o rly, minähän en tuota tiennytkään, kiitti tiedosta *sarkasmi*
  
  totta hemmetissä ääni kuulostaa huonolta jos se on niin masteroitu, eli vika on tiedostossa, ei äänentoistossa
  
  alkuperäinen kysymys oli se, että voiko tälläinen ääni rikkoa jotain, niin ei pysty, ellei sitten itse vielä buustaa pari desibeliä lisää
  
  kompressoitu ja litistetty örinä-hevi on käytännössä vain kohinaa, jossa on kaikkia taajuuksia miten sattuu (mustaa kohinaa kenties) mutta kun digitaalinen ääni sisältää omat rajoituksensa ja kuluttajaluokan laitteilla ei voi saada rikki mitään
  
  eri asia on se, jos haluaa välttämättä kuunnella 24 tai 32 bittisiä ääniä joissa on yli 144 desibeliä dynamiikkaa, tälläisessä äänessä säröt ja glitchit voivat olla hyvin tuhoisia, myös korville

  hyvä vastaus +2 kehno vastaus
  Anonyymi käyttäjä 15. elokuuta, 2014 14:16

• Anonymous Userilla ei ole asiasta kyllä mitään käsitystä ja taitaa itse olla amispoppari, joka vaan jytkyttää mopoautonsa paskapurkeista sitä kaikin puolin leikattua poppia ("vittu ku on slämmiä!")
  
  Kannattaa vaikka kuunnella Metallican Death Magnetic tai Slayerin World Painted Blood, jos ei tiedä, mikä on kovalle masteroitu (ääni menee särölle ja leikkaa selvästi aiheuttaen ritinää, näin siksi, koska materiaali on jo digitaalisena tällaista!). Nuo ovat aika ääripäästä, mutta kyllä moni muukin levy on masteroitu erittäin kovalle. Siis niin kovalle, että huiput osuu 0 - -0.3 dB ja ovat kylmästi digitaalisesti leikattu (brickwall). Ei siinä auta DA-muuntimen limitterit (digitaali tai analogipuolella) tai saturoijat, jos itse digitaalinen data sisältää materiaalia, joka analogiseksi purettuna kuulostaa säröiseltä!

  hyvä vastaus -5 kehno vastaus
  Anonyymi käyttäjä 15. elokuuta, 2014 13:03

• Eiköhän ihan mikä vaan "materiaali" saa kaiuttimen hajalle jos tarpeeksi lujaa soittaa.

  hyvä vastaus -8 kehno vastaus
  roope009 -19 15. elokuuta, 2014 11:20