-
Millä tavoin audiolaitteet/vahvarit osaa erotella alkuperäisen signaalin kohinan ja häiriöt ulkopuolisista häiriöistä? Esim vinyylin tehoste-efekti?
Tietyissä kappaleissa tietoisesti lisätään esim. c-kasetin kohinaa, vinyylin temmon muutoksia ja puhdasta valkoista kohinaa ja napsahduksia, tarkoituksena luoda vanhanaikaista musaa ja tehosteita.
Sitten kun on soittimia ja laitteita, joissa on digitaalista signaalinkorjausta ja tehosteita, jotka nimenomaan suodattaa pois kohinat ja pärinät, niin miten se sitten pystyy erottamaan hyötysignaalin ja häiriösignaalin toisistaan, jos ne samassa roikassa kulkee analogisesti?
Mm. 8 bittiset äänet ja chippiäänet sisältää hyvin teräviä signaalimuotoja, ja niiden taajuus voi olla hyvinkin korkea, yli ihmisen kuuloalueen, ja niistä rakentuu ne kantit ja kolmiot, niin entä jos vahvistin vähän suodattaa näitä pois? Sehän latistaa äänen alkuperäistä dynamiikkaa ankarasti, mikäli alkuperäinen äänilähde on pakkaamatonta wavvia tai flaccia.
Aika marginaalinen seikka äänentoistossa, mutta mietinpä vaan ääneen tätä asiaa, jos joku osaa valaista paremmin.
Anonyymi käyttäjä
3 vastausta
-
"Google!!!"
ole hyvä ja poistu internetistä
Anonyymi käyttäjä
-
> Sitten kun on soittimia ja laitteita, joissa on digitaalista signaalinkorjausta... niin
> miten se sitten pystyy erottamaan hyötysignaalin ja häiriösignaalin toisistaan,
> jos ne samassa roikassa kulkee analogisesti?
Eivät välttämättä mitenkään, mutta riippuu kunkin valmistajan toteutuksesta. Lähtökohtaisestihan mikään hifi-vahvistin tai -laite EI SUODATA äänestä mitään kuuloalueella. Suodattimia ja muuta signaalin"parannusta" on enemmänkin käytössä halvoissa laitteissa, joita markkinoidaan enemmänkin leikkikaluksi kuin vakavaan musiikinkuunteluun, taikka sitten erittäin spesifisissä laitteissa, kuten vaikka kännyköissä, joissa tavoite ei edes ole puhdas äänentoisto vaan optimointi jonkin muun seikan suhteen.
Perus-kohinanpoisto ammattiäänentoistossa (=PA) on vieläkin enemmän tai vähemmän kehittynyt noise gate, joka käytännössä nappaa pois tai suodattaa säädettyä tasoa hiljaisemmat äänet.
Toki kohinaa voi ääntä pilaamatta hieman koittaa poistaa esim. ottamalla äänisignaalista näyte, "fingerprint", kohdassa, jossa on pelkkää kohinaa/häiriötä ja muuten hiljaista, mutta tämän automatisointi on melkoisen haastavaa. Myös erilaisia kohinanpoistoalgoritmeja on kyllä kehitetty, mutta niitä käytetään yleensä käsin jo studiossa musiikkia tehtäessä, jolloin toimnnan voi hallita, tai kuten edellä todettu, äänilaitteissa, joilla ei edes pyritä luonnolliseen äänentoistoon.
> Mm. 8 bittiset äänet ja chippiäänet sisältää hyvin teräviä signaalimuotoja,
> ja niiden taajuus voi olla hyvinkin korkea, yli ihmisen kuuloalueen
Kaikessa digiäänessä pätee, että näytteenottotaajuus on oltava vähintään tuplat korkeimmasta tallennettavasta äänestä. Äänestä tai musiikista on siis suodatettu näytteenottotaajuuden puolikasta korkeammat äänet pois. Oli tehoste sitten "8-bittinen" tai mikä muukaan, se ei sisällä ääniä, jotka ovat tätä korkeampia.
Jotkut digiformaatit kyllä pystyvät yli kuuloalueen ääniin, esim. jo "elokuva"-DVD:n näytteenottotaajus f on 48 000 Hz (= 48 kHz) eli taajuusvaste voi teoriassa jatkua hieman ylikin 20 kHz:n, DVD-Audiosta nyt puhumattakaan (fmax = 192 kHz), mutta on ihan laitekohtaista, kuinka suuria taajuuksia ne pystyvät toistamaan. Ketjun heikoin laite, monesti kaiuttimet, tietysti leikkaa pois kaikki äänet, joiden toistoon se ei pysty. Esim. alkuperäisessä CD-äänessä järjestelmä tallentaa jo 11 kHz sini-, kantti-, ja kolmioaallot ihan samanlaisina, koska 44 kHz:n erottelulla noita ei voi erottaa. Se onkin sitten eri asia, erottaako korvakaan.
wipe2000
+3773
-
Google!!!
Anonyymi käyttäjä
Vastaa kysymykseen
Huom! Ethän vastaa pelkällä linkillä. Vaikka vastaus kysymykseen löytyisikin linkin takaa, tiivistä sen sisältö tähän, jotta lukijan ei tarvitse siirtyä toiseen palveluun saadakseen tarkan vastauksen kysymykseensä.
